Poliittinen filosofia vs. poliittinen teoria
Poliittinen filosofia ja poliittinen teoria ovat kaksi aihetta, jotka eroavat toisistaan tietyissä näkökohdissa. Poliittinen filosofia käsittelee aiheita, nimittäin oikeus, omaisuus, oikeudet, vapaus ja laki. Toisaalta poliittinen teoria käsittelee politiikan teoriaa ja sen syntyä. Tämä on perusero poliittisen filosofian ja poliittisen teorian välillä.
Poliittinen teoria käsittelee yleistä teoriaa perustuslaista ja kansalaisuudesta. Toisin sanoen voidaan sanoa, että poliittinen teoria määrittelee ja selittää hallintomuodot, nimittäin kuninkuuden, tyrannian, aristokratian, oligarkian, poliittisuuden ja demokratian. Toisaalta poliittinen filosofia käsittelee kansalaisten velvollisuuksia laillista hallitusta kohtaan.
Sanotaan, että Aristoteles muodosti perustuslaillisen teorian perustuen oikeuden teoriaan. Universaalin oikeudenmukaisuuden käsite muodostaa poliittisen teorian perustan. Menneisyyden suuret ajattelijat ovat sanoneet, että politiikka perustuu universaaliin oikeudenmukaisuuteen. Toisaalta epistemologiaa ja metafysiikkaa käytetään poliittisen filosofian tutkimuksessa. Valtion alkuperää, sen instituutioita ja lakeja tutkitaan osana poliittisen filosofian tutkimusta. Tämä ei ole poliittisen teorian tapaus.
Poliittinen teoria on looginen selityksessään ja johtopäätöksissään. Toisaalta poliittinen filosofia on metafyysinen selityksissään ja johtopäätöksissään. Selitys vallan sijoittumisesta yhteiskuntaan muodostaa poliittisen teorian ytimen. Kolmen yksikön, nimittäin valtioiden, ryhmien ja yksilöiden välillä vallan on oltava tasapainossa. Poliittinen teoria tutkii syvällisesti näiden kolmen kokonaisuuden tasapainottamista.
Poliittiset filosofit olivat olleet ajattelijoita koko elämänsä ajan. Toisaalta poliittisen teorian asiantuntijat olivat olleet harjoittajia koko elämänsä ajan. Poliittinen teoria kehittää materialistisen näkemyksen, kun taas poliittinen filosofia kehittää filosofisen ilmeen. Nämä ovat eroja poliittisen filosofian ja poliittisen teorian välillä.
