CDMA vs. WCDMA
Code Division Multiple Access (CDMA) ja laajakaistainen Code Division Multiple Access (WCDMA) ovat monipääsytekniikoita, joita käytetään tietoliikenneverkoissa, jotta käyttäjät voivat käyttää verkon resursseja ja palveluja. Koska taajuus on niukka resurssi, joka liittyy suoraan kapasiteettiin, taajuuksien tehokas käyttö on suurin huolenaihe useimmissa ilmarajapintoja koskevissa teoreettisissa ehdotuksissa. CDMA: n lisäksi radioverkossa käytetään erilaisia monipääsymenetelmiä ympäri maailmaa. Vaikka näitä pääsymenetelmiä kehitetään eri ajanjaksoina, näiden tekniikoiden yhdistelmiä käytetään taajuuksien tehokkaaseen käyttöön. CDMA: n osalta kolmannen sukupolven teknologian Pohjois-Amerikan versiota kutsutaan nimellä cdma2000, joka on TIA / EIA-95B-pohjaisen CDMA: n laajennus, kun taas kolmannen sukupolven CDMA: n eurooppalaista versiota kutsutaan WCDMA: ksi.
CDMA
Yleensä CDMA on monipääsytekniikka, joka otettiin käyttöön TDMA: n ja FDMA: n jälkeen. CDMA palvelee eri käyttäjiä erillisillä koodisekvensseillä, kun taas on olemassa muita monipääsytekniikoita, jotka käyttävät aikaa, taajuutta, tilaa ja polarisaatiota käyttäjien pääsyn erottamiseen. Kun tarkastellaan CDMA-järjestelmän suunnittelua, monipääsy ja häiriöiden käsittely eroavat täysin kapeakaistaisista järjestelmistä. CDMA: ssa kukin käyttäjä hajautti signaalinsa koko kaistanleveydelle käyttämällä suoran sekvenssin hajaspektriä, kun taas muille käyttäjille se näytetään pseudo-valkoisena kohinana.
WCDMA
WCDMA valittiin UMTS: n (UMTS) terrestrialair -rajapintamalliksi taajuuskaistoille Frequency Division Duplex (FDD) taajuuksille Euroopan telekommunikaation standardointilaitoksen (ETSI) toimesta vuonna 1998. WCDMA käyttää 5MHz, 10MHz tai 20MHz kanavan kaistanleveyttä tietojen lähettämiseen. signaaleja ilmarajapinnan yli. WCDMA sekoittaa alkuperäisen signaalin näennäissatunnaisella kohinakoodilla, joka tunnetaan myös nimellä suoran sekvenssin WCDMA. Siksi jokaisella käyttäjällä on ainutlaatuinen koodi, jossa vain oikean koodin omaavat käyttäjät voivat purkaa viestin. Pseudosignaalin avulla alkuperäinen signaali moduloidaan suuremmalle kaistanleveydelle, jossa alkuperäisen signaalin spektrikomponentit uppoavat melussa. Siksi ilman koodia häirintäjärjestäjät näkevät signaalin vain meluna.
WCDMA käyttää Quadrature Phase Shift Keying (QPSK) -modulaatiomenettelyä kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) 3G-verkoille määrittelemän alkuperäisen standardin mukaisesti, joka tukee 384 kbps: n matkaviestinympäristössä ja 2Mbps: n kiinteässä ympäristössä.
Mitä eroa on CDMA: lla ja WCDMA: lla?
WCDMA on 3G UTRAN -ratkaisu, kun taas CDMA on pääsytekniikka. WCDMA käyttää suorahajotusta (DS) eteenpäin suunnatun linkin RF-kanavan rakenteena, kun taas CDMA käyttää DS: ää tai monikantoaaltoa. Eri versioita CDMA-tekniikoista kehitetään eri mantereilta, kun taas WCDMA oli CDMA-tekniikan eurooppalainen kehittynyt versio. Molemmat tekniikat käyttävät hajautusmodulaatiota tasapainotettuna QPSK: na lähtölinkissä ja kaksikanavaista QPSK: ta paluulinkissä. CDMA-pohjaisen pääsymenetelmän ainutlaatuisuus on yleinen taajuuden uudelleenkäyttö, jossa kaikki käyttäjät samassa solussa ja eri solujen välillä voivat lähettää ja vastaanottaa samalla taajuudella. CDMA-tekniikka tuo ydinetuja, kuten selektiivisen osoitekyvyn kullekin käyttäjälle erikseen, viestien turvallisuuden ja häiriöiden hylkäämisen. Koodien oikea valinta ja matala ristikorrelaatio johtaa minimaaliseen häiriöön käyttäjien välillä, missä voimme saavuttaa korkeamman spektritehokkuuden CDMA-pohjaisissa tekniikoissa.
Kun verrataan CDMA-kehitystä eri eurooppalaisissa, yhdysvaltalaisissa ja japanilaisissa järjestelmissä, useimmilla niistä on samanlainen periaate, mutta ne eroavat toisistaan sirunopeudessa ja kanavarakenteessa. WCDMA: ta pidetään CDMA-tekniikan eurooppalaisena kehityksenä 3. sukupolven ITU-spesifikaatioissa.
