Maaseutu vs. kaupunkien ekologinen perintö
Perintö tuo mieleen kuvia ruhtinaista, joista tulee kuninkaita ja valtakuntien perillisiä saamaan omistusoikeudet patriarkan kuoleman jälkeen. Tavallisissa olosuhteissa perimys on yksityissuhde, jolla ei ole mitään tekemistä ekologian kanssa. Maaseudulla maataloustoimintaan osallistuvien väestön osuus vähenee koko ajan, kun nuoret ovat vihaillut maataloudesta ja muuttavat itse asiassa kaupunkeihin etsimään parempia työllistymismahdollisuuksia ja parempia elämäntapoja. Viljelymaat jätetään hylätyksi tai niitä käytetään muihin tarkoituksiin kuin maatalouteen, jolla on vakavia ekologisia huolenaiheita. Tämä on synnyttänyt lähes uuden lauseen maaseudun ekologinen peräkkäin ja sen myötä tullut muodille kaupunkien ekologinen peräkkäin. Katsotaanpa, mitkä ovat tärkeimmät erot näiden kahden termin välillä.
Kaupunkien ekologinen perintö
Ekologinen peräkkäisyys kaupunkialueilla ei johda muutoksiin, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti ekologiaan, lukuun ottamatta muutamia lintu- ja nisäkäslajeja, jotka joutuvat uhanalaisiksi vihreän peitteen menetyksen sekä pilvenpiirtäjien ja huoneistojen rakentamisen bungalowien sijasta. Vihreän peitteen, kasvien ja puiden menetyksellä on pitkäaikainen vaikutus suurten kaupunkien ja niiden lähialueiden säähän, mutta kaupunkien asukkaat eivät välitä siitä tai ovat ainakin tietämättömiä näistä hitaista ja asteittaisista muutoksista. Kaupungin asukkaat ovat sopeutuneet uusiin elämäntapoihin, jotka eivät ole vain nopeita, vaan antavat heille hyvin vähän aikaa miettiä näitä ekologisia muutoksia. Ympäristönsuojelijoiden osoittaman huolen vuoksi vallassa olevat viranomaiset ovat kuitenkin alkaneet ryhtyä toimiin, jotka takaavat vähäisen haitallisen vaikutuksen ekologiaan kaupunkien peräkkäin.
Maaseudun ekologinen perintö
Maaseutualueiden ekologinen peräkkäisyys liittyy enimmäkseen viljelymaiden käytön muutoksiin. Kun nuorempi sukupolvi on vähemmän innostunut vastaamaan maatalouden haasteisiin, hallinto on valmistautunut järjestelmiin, joilla varmistetaan, että viljelysmaita ei muuteta lomakohteiksi tai käytetä muihin kaupallisiin tarkoituksiin. Tämä edellyttää luonnollisesti viljelysmaiden vastuuhenkilöiden suunnittelua, ja hallinto pyrkii tarjoamaan kannustimia nuoremmalle sukupolvelle harjoittamaan maataloutta, jotta viljely jatkuu viljelymailla. Tämä on välttämätöntä maaseudun ekologian sekä kaikkien tärkeiden ravintoketjujen kannalta, jotka ovat välttämättömiä riittävän ruoan ylläpitämiseksi kaupunkialueille.
Yhteenveto
• Se, miten sukkulaisuus vaikuttaa maaseudun ja kaupunkien ekologiaan, on myöhästyneiden viranomaisten huolenaihe, ja he ovat pyrkineet yhdessä estämään haitat ekologialle yleensä.
• Kaupunkialueilla kiinteistö siirtyy nuoremman sukupolven käsiin, joka on taipuvaisempi muuttamaan bungaloweja asunnoiksi ja tekemään ostoskeskuksia, jotka luovat beton junglejä ja aiheuttavat vihreän katon menetystä kaupunkialueilla.
• Juuri maaseudulla perimys on osoittautumassa paljon vaarallisemmaksi, koska nuorempi sukupolvi ei ole taipuvainen aloittamaan maataloutta samalla innolla kuin esi-isänsä. Tuloksena on, että suuria viljelysmaita muutetaan lomakohteiksi ja käytetään myös muihin kaupallisiin tarkoituksiin. Tällä on pitkäaikaisia vaikutuksia maaseudun ekologiaan, mikä vaikuttaa kielteisesti myös kaupunkiyhteisöjen elintarviketarjontaan.
