Punk vs Emo
Punk- ja Emo-musiikki ovat olleet musiikkimaailmassa viimeiset 4 vuosikymmentä. Se mainitaan toistuvasti teollisuudessa, mutta sitä erotetaan harvoin. Tyypillisesti heidän uskotaan kuuluvan Rock-tyylilajiin; ero eroaa kuitenkin paljon pidemmälle kuin niiden luonnehdinta muodilla.
Punk
Punk tuli pääasiassa 1970-luvulla, jolloin ihmiset ottivat liian paljon Rockia, että kaikki näyttää olevan merkitty sellaiseksi. Sen nousu esitettiin protestina ja pyrkimyksenä myös elvyttää kuinka rockin pitäisi olla. He näkivät rockin kynnyksen olevan riittävän sivistynyt, että se menetti kapinallisen juovan. Näinä aikoina useat merkittävät bändit nousivat kuuluisuuteen, koska ne kaikki edustavat intohimoa raakaan totuuteen ja sosiaalisten normien vastustamista. Punk erottuu aggressiivisuudestaan ja pyrkimyksestään individualismiin.
Emo
Emo, tai emotionaalinen alkoi 1980-luvun lopulla, vaikutti kovasta hyväksynnästä Punk rockin maineen aikana. Useimmat emo-fanit väittävät, että tämä genre on show heidän masentuneelle puolelleen; se on itse asiassa edustus todellisista tunteista, jotka he haluavat välittää suurelle yleisölle. On väitetty, että yksi emo-singlen selkeimmistä hahmoista on sen kitaran sointujen ääni.
Ero punkin ja emon välillä
Erottamiseksi toisistaan yksi helpoimmista tavoista olisi kuunnella sanoituksia ja taiteilijan laulutyyliä. On yleisesti hyväksyttyä, että punkin viesti koostuu ensisijaisesti sosiaalisista huolenaiheista, keskittyen enemmän tasa-arvoon ja halveksumiseen sosiaalisiin normeihin, jopa anarkian rajana jossain vaiheessa. Vaikka emon sanoitukset ovat yhdistelmä proosaa ja abstraktia runoutta, joka on kietoutunut melodramaattiseen sävyyn. Emo-musiikin laulutyyli voi myös vaihdella normaalista laulamisesta huutoihin huutamiseen. Useimmilla punk-kappaleilla on lyhyemmät ääniminuutit kuin emon melkein eeppisillä singleillä.
Vaikka näitä kahta tyylilajia pidetään rockin alaryhmänä, ne epäilemättä vaikuttivat merkittävästi sen laajaan ilmiöön. Suurin ero voi olla moraalissa, jonka he haluavat tuottaa, ja sen mukana tulevissa kappaleissa. Mutta molemmat heijastavat taiteilijoiden loputonta intohimoa ja raakaa kykyä, joka haluaa irtautua musiikin kaupallisuudesta, ja ennen kaikkea se on silti rockia.
• Punkin nousu esitettiin protestina ja pyrkimyksenä elvyttää kuinka rockin pitäisi olla.
• Punk erotetaan aggressiivisuudestaan ja pyrkimyksestään individualismiin.
• Emo, aloitti 1980-luvun lopulla kovan hyväksynnän vaikutuksesta Punk rockin maineeseen.
• Emon sanat ovat puolestaan yhdistelmä proosaa ja abstraktia runoutta, joka on kietoutunut melodramaattiseen sävyyn.
• Useimmilla punk-kappaleilla on lyhyemmät ääniminuutit kuin emon melkein eeppisillä singleillä.
