Keskeinen ero mRNA: n ja tRNA: n välillä on se, että mRNA kantaa geenin geneettistä tietoa proteiinin tuottamiseksi, kun taas tRNA tunnistaa kolme nukleotidin mRNA-sekvenssiä tai kodonia ja kuljettaa aminohapot ribosomeihin mRNA: n kodonien mukaisesti.
Nukleiinihapot, kuten DNA ja RNA, ovat nukleotidien muodostavia makromolekyylejä. Deoksiribonukleiinihappo (DNA) on vastuussa geneettisen tiedon kantamisesta sukupolvelta toiselle, kun taas ribonukleiinihappo (RNA) liittyy pääasiassa proteiinisynteesiin. Vaikka DNA on tärkein geneettinen materiaali useimmille eläville organismeille, joillakin viruksilla on RNA-genomeja. Ribonukleotidit ovat RNA: n monomeerejä. Ribonukleotidilla on riboosisokeri, typpiemäs ja fosfaattiryhmä. Typpiemäkset ovat kahta tyyppiä, kuten puriinit ja pyrimidiinit. Puriiniemäkset ovat adeniini (A) ja guaniini (G), kun taas pyrimidiinit ovat sytosiini (C) ja Uracil (U). Yleensä RNA: ta on läsnä sytoplasmassa. RNA: ta on kolme luokkaa: messenger RNA (mRNA), transfer RNA (tRNA) ja ribosomaalinen RNA (rRNA), ja nämä kolme luokkaa suorittavat yhteistyöfunktioita proteiinisynteesissä.
