Keskeinen ero hypotonisen ja hypertonisen välillä on, että hypotonisella liuoksella on alhainen liuenneen aineen pitoisuus kuin solulla, kun taas hypertonisella liuoksella on korkea liuenneen aineen pitoisuus kuin solulla.
Osmoosi on prosessi, jolla vesimolekyylit siirretään suuresta vesipotentiaalista pieneen vesipotentiaaliin puoliläpäisevän kalvon läpi. Tämä puoliläpäisevä kalvo sallii kuitenkin vain liuotinhiukkasten (vesimolekyylien) liikkumisen sen yli eikä salli liuenneiden hiukkasten liikkumista kalvon läpi. Toonisuus on osmoottisen paineen gradientin mitta, ja siinä on kolme tilaa. Nämä ovat hypertonisia, isotonisia ja hypotonisia. Kolmen liuoksen joukossa hypotoninen liuos on liuos, jolla on matala liuenneen aineen pitoisuus, kun taas hypertoninen liuos on liuos, jolla on suuri liuenneen aineen pitoisuus. Liuottimen pitoisuusgradientti näiden kahden liuoksen välillä on tämän prosessin liikkeellepaneva voima. Liuottimen nettoliike hypotonisesta liuottimesta hypertoniseen liuottimeen tapahtuu epäyhtenäisen osmoottisen paineen vuoksi.
