Hapettava aine vs pelkistävä aine
Hapetus- ja pelkistysreaktiot yhdistetään toisiinsa. Jos yksi aine hapetetaan, toinen aine pelkistyy. Siksi nämä reaktiot tunnetaan yhdessä nimellä redox-reaktiot. Alun perin hapetusreaktiot tunnistettiin reaktioksi, johon happikaasu osallistuu. Siinä happi yhdistyy toisen molekyylin kanssa tuottamaan oksidia. Tässä reaktiossa happi pelkistyy ja toinen aine hapetetaan. Joten periaatteessa hapetusreaktio lisää happea toiseen aineeseen. Esimerkiksi seuraavassa reaktiossa vety hapettuu ja siten happiatomi on lisätty vedyn muodostavaan veteen.
2H 2 + O 2 -> 2H 2 O
Toinen tapa kuvata hapettumista on vedyn menetys. Toinen vaihtoehtoinen tapa kuvata hapettumista on elektronien häviäminen. Tätä lähestymistapaa voidaan käyttää selittämään kemiallisia reaktioita, joissa emme näe oksidin muodostumista tai vedyn häviämistä. Joten, vaikka happea ei olisikaan, voimme selittää hapettumisen tällä lähestymistavalla.
Hapettava aine
Edellä mainittujen esimerkkien mukaan hapetin tai hapetin voidaan määritellä aineeksi, joka poistaa elektroneja toisesta aineesta redoksireaktiossa. Koska se poistaa elektroneja, muilla aineilla on suurempi hapetusluku kuin reagoivalla aineella. Sitten hapettava aine pelkistyy. Esimerkiksi seuraavassa reaktiossa magnesium on muuttunut magnesiumioneiksi. Koska magnesium on menettänyt kaksi elektronia, se on käynyt läpi hapettumisen ja kloorikaasu on hapettava aine.
Mg + Cl 2 -> Mg 2+ + 2Cl -
Edellä olevassa vedyn ja happikaasujen välisessä reaktiossa happi on hapettava aine. Happi on hyvä hapetin reaktioissa. Lisäksi vetyperoksidi, rikkihappo, typpihappo, halogeenit, permanganaattiyhdisteet ja Tollenin reagenssi ovat joitain yleisimpiä hapettimia.
Pelkistävä aine
Pelkistys on päinvastainen hapettumiselle. Hapensiirron suhteen oksigeenit menetetään pelkistysreaktioissa. Vedynsiirron suhteen pelkistysreaktiot tapahtuvat, kun vety saadaan. Esimerkiksi yllä olevassa esimerkissä metaanin ja hapen välillä happi on vähentynyt, koska se on saanut vetyä. Elektroninsiirron suhteen pelkistys on saamassa elektroneja. Joten yllä olevan esimerkin mukaan kloori pelkistyy.
Pelkistin on aine, joka luovuttaa elektroneja toiselle aineelle redoksireaktiossa. Siten toinen aine pelkistyy ja pelkistin hapettuu. Vahvat pelkistimet kykenevät luovuttamaan elektroneja helposti. Kun atomisäde on suuri, vetovoima ytimen ja valenssielektronien välillä heikkenee; siksi suuremmat atomit ovat hyviä pelkistimiä. Lisäksi hyvillä pelkistimillä on alhainen elektronegatiivisuus ja pienet ionisaatioenergiat. Natriumboorihydridi, litiumalumiinihydridi, muurahaishappo, askorbiinihappo, natriumamalgaami ja sinkki-elohopeaamalgaami ovat yleisiä pelkistimiä.
Hapettava aine vs pelkistävä aine
